Stenlund-Goran-14.09.18-1Göran Stenlund, kyrkomötesombud för Borgå stift
E-post:  Den här e-postadressen skyddas mot spambots. Du måste tillåta JavaScript för att se den.
Mobil:  +358 50 349 3521

Tisdagen den 2 maj samlades Finlands evangelisk-lutherska kyrkas kyrkomöte till vårsessionen år 2017. Redan den första dagen inleddes behandlingen av ett ombudsinitiativ som syftar till att utvidga kyrkans äktenskapssyn, så att också samkönade par skulle kunna få kyrklig vigsel.

Ett av de första anförandena i remissdebatten hölls av Borgå stifts ombud Göran Stenlund, vars anförande återges i sin helhet här nedan:

Kyrkomotet-16.05.11-GoranS-6

Herr ärkebiskop! / Arvoisa arkkipiispa!
Hyvät edustajat! / Bästa ombudskolleger!

Igår kväll deltog jag i ett bordssamtal, där en av de närvarande – uppenbarligen en person som stöder en ändring av kyrkans nuvarande äktenskapsdefinition – konstaterade följande:

”Ändringar i synen på etiska frågor tycks genomföras i tre steg i kyrkan: (1) Först sker det en förändring i samhällets syn och praxis. (2) Sedan sker det småningom en gradvis förändring i kyrkans praxis. (3) Slutligen börjar man för det tredje söka teologiska motiveringar till kyrkans förändrade praxis.”

När jag hörde det här resonemanget, tyckte jag att det var en klarsynt analys av många skeenden i vår kyrka under de senaste decennierna. Att vi idag diskuterar föreliggande ombudsinitiativ, är enligt min mening ett exempel på ett sådant skeende i tre steg.

Initiativtagarna konstaterar själva mycket riktigt i det näst sista stycket på sidan 1: ”Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa homoseksuaalisuuteen liitetyt käsitykset ja opetus ovat seuranneet yhteiskunnallista muutosta, mutta viiveellä.”

* * *

Eilen illalla osallistuin pöytäkeskusteluun, jossa yksi läsnä olevista – ilmeisesti henkilö joka kannattanee kirkon nykyisen avioliittomääritelmän muuttamista – totesi seuraavaa:

”Näyttää siltä, että kirkossa muutokset eettisten kysymysten näkemyksissä tapahtuvat kolmella askeleella: (1) Ensin tapahtuu muutos yhteiskunnan näkemyksessä ja käytännössä. (2) Sitten vähitellen tapahtuu asteittainen muutos kirkon käytännössä. (3) Lopuksi aletaan etsiä teologisia perusteluita kirkon muuttuneelle käytännölle.”

Kun kuulin tämän pohdinnan, ajattelin että se oli selvänäköinen analyysi monesta tapahtumaketjusta kirkossamme viimeisten vuosikymmenten aikana. Se, että keskustelemme tänään tästä edustaja-aloitteesta, on minusta esimerkki sellaisen tapahtumaketjun kolmesta askeleesta.

Aloitteen tekijätkin toteavat itse ensimmäisen sivun toiseksi viimeisessä kappaleessa: ”Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa homoseksuaalisuuteen liitetyt käsitykset ja opetus ovat seuranneet yhteiskunnallista muutosta, mutta viiveellä.”

* * *

För bara ett halvt år sedan gav biskopsmötet på kyrkomötets begäran en redogörelse med anledning av den ändring i äktenskapslagen som trätt i kraft 1.3.2017, det vill säga för två månader sedan.

När vi nu i år firar reformationens 500-årsjubileum, kan det vara skäl att notera att de lutherska reformatorerna – enligt biskopsmötet – anslöt sig till den kristna traditionen att äktenskapet mellan en kvinna och en man är en levnadsform som instiftats av Gud, enligt 1 Mos 2:24. Detta Guds instiftande av äktenskapet bekräftas av Jesus i Matt 19:5: ”Därför ska en man lämna sin far och mor och hålla sig till sin hustru, och de två ska bli ett kött.”

Märkligt nog lyckas biskop Björn Vikström i sin i övrigt grundliga, nyutkomna bok ”Monta rakkautta” undvika detta centrala Jesus-ord, när han på sidan 196 framåt redogör för Bibelns beskrivningar av äktenskapet.

Biskopsmötets redogörelse noterar vidare att äktenskapssynen i Finlands evangelisk-lutherska kyrkas undervisning har följt den grundlinje som utformats genom reformationen. Här hänvisar biskopsmötet till Katekesen från år 1999, till biskopsmötets utredning om partnerskapslagens följder för kyrkan år 2010, och till kyrkomötets konstitutionsutskotts betänkande 4/2010, där det bland annat konstateras att enligt kyrkans tro är äktenskapet ett av Gud vid skapelsen instiftat förbund mellan en man och en kvinna.

I alla dessa dokument – och i många tidigare dokument – har vår kyrka gång på gång bekänt sig till den äktenskapssyn som finns uttryckt i Bibeln och i vår kyrkas bekännelseskrifter.

* * *

Vain puoli vuotta sitten piispainkokous antoi kirkolliskokouksen pyynnöstä selonteon avioliittolain muutoksen johdosta.

Reformaation merkkivuosi antaa meille aiheen todeta, että piispainkokouksen mukaan luterilaiset reformaattorit liittyivät kristilliseen traditioon, jonka mukaan naisen ja miehen välinen avioliitto on Jumalan asettama elämänmuoto (1. Moos. 2:24), jonka Jeesus vahvisti: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” (Matt. 19:5)

Yllättävää kyllä, piispa Björn Vikström onnistuu muuten perusteellisessa, uudessa kirjassaan ”Monta rakkautta” välttämään tätä keskeistä Jeesuksen sanaa, kun hän sivulla 196 eteenpäin selostaa Raamatun kuvaukset avioliitosta.

Edelleen piispainkokouksen selonteko toteaa, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliitto-opetus on seurannut avioliittokäsityksessään reformaatiossa muotoutunutta peruslinjaa. Tässä kohtaa piispainkokous viittaa vuonna 1999 hyväksyttyyn Katekismukseen, piispainkokouksen selvitykseen ”Parisuhdelain seuraukset kirkolle” vuodelta 2010, sekä kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietintöön 4/2010, jossa muun muassa todetaan että kirkon uskon mukaan avioliitto on Jumalan luomistyössä asettama yhden miehen ja yhden naisen liitto.

Kaikissa näissä asiakirjoissa – ja monessa aikaisemmassakin asiakirjassa – kirkkomme on kerta toisensa jälkeen tunnustautunut siihen avioliittonäkemykseen, joka on ilmaistu Raamatussa ja kirkkomme tunnustuskirjoissa.

* * *

Man kan fråga sig: Varför ska kyrkans syn på äktenskapet diskuteras ännu en gång? Varför just nu?

Är det inte så, att svaret bekräftar riktigheten i resonemanget hos den person som jag nämnde i början: (1) När det gäller äktenskapssynen har det skett en förändring i vårt samhälle. (2) Trots att vår kyrka gång på gång har bekänt sig till Bibelns äktenskapssyn, har många av kyrkans medlemmar samtidigt ändå gradvis glidit bort från denna syn. (3) För det tredje vill man nu hitta teologiska motiveringar för att ändra på kyrkans äktenskapssyn.

När det gäller de argument som har framförts för en förändrad äktenskapssyn i kyrkan, torde alla argumenten finnas samlade i biskops Vikströms bok ”Monta rakkautta”. Där har vi dem alla mellan två pärmar.

För min egen del måste jag säga, att argumenten inte har övertygat mig, trots en grundlig genomläsning av biskopens bok. Tvärtom anser jag, att det finns många goda skäl för kyrkan att hålla fast vid sin äktenskapssyn, som är grundad på Bibeln och bekännelsen.

Därför kan jag inte stöda det aktuella ombudsinitiativet. Jag hoppas att kyrkomötet – efter att initiativet har behandlats i vederbörlig ordning – ger uttryck för sin vilja att stå kvar vid sin nuvarande äktenskapssyn.

* * *

Voidaan kysyä: Miksi kirkon avioliittonäkemyksestä pitää keskustella vielä kerran? Miksi juuri nyt?

Eikö ole niin, että vastaus osoittaa alussa mainitsemani henkilön olevan oikeassa: (1) Avioliittonäkemyksen kohdalla yhteiskunnassamme on tapahtunut muutos. (2) Siitä huolimatta että kirkkomme on kerta toisensa jälkeen tunnustautunut Raamatun avioliittonäkemykseen, monet kirkon jäsenistä ovat samalla kuitenkin vähitellen liukuneet kauemmaksi tästä näkemyksestä. (3) Nyt halutaan kolmanneksi löytää teologisia perusteluita siihen, että voitaisiin muuttaa kirkon avioliittonäkemystä.

Kun ajattelee niitä argumentteja joita on esitetty kirkon avioliittonäkemyksen muuttamisen puolesta, ne taitavat kaikki löytyä piispa Vikströmin kirjasta ”Monta rakkautta”. Siellä ne kaikki ovat, kahden kannen välissä.

Itse joudun toteamaan, etteivät argumentit ole minua vakuuttaneet, huolimatta piispan kirjan tarkasta läpilukemisesta. Päinvastoin katson, että löytyy monta hyvää syytä siihen, että kirkkomme pitäytyy Raamatussa ja tunnustuskirjoissa ilmaistuun avioliittonäkemykseensä.

Siksi en voi kannattaa tätä edustaja-aloitetta. Toivon että kirkolliskokous – sen jälkeen kun aloite on saanut asianomaisen käsittelyn – ilmaisee tahtonsa pysyä nykyisessä avioliittonäkemyksessään.